Voiko rakennusprojektista ottaa lomaa?

Vähän arvelutti, voiko rakennusprojektista ottaa lomaa, mutta niin vain hurautimme Espanjan auringon alle lataamaan akkuja alkavia tositoimia varten. Alun perin lennot oli varattu vain ⅘:lle perheestä, mutta kun aloituksen viivästyminen nro 367 varmistui, tuumasin että ¡Buenos tardes! ja varasin liput itselleni päivää ennen lähtöä.

Hoituuhan ne hommat etänäkin vielä tässä vaiheessa projektia. 

Irtiotosta huolimatta aivot eivät olleet narikassa projektin suhteen. Aurinkoenergian voimalla hoitelin energia-osastoa kuosiin. Vaati hieman selvittelyä, millä tavalla saamme tontille yhteisen sähköliittymän. Meitä kun on osakkaina peräti kahdeksan henkilöä, mutta emme kuitenkaan toimi asunto-osakeyhtiönä. Jos jonkinlaista himmelimallia Hublininranta Oy:stä Anonyymit ryhmärakennuttajat ry:hyn kerettiin jo tutkailla ennen kuin energiayhtiö näytti vihreää valoa yhteiselle liittymälle kahdeksan yksityishenkilön kesken.

Sähköasioiden lisäksi lähettelimme joulun alla tarjouspyyntöjä ikkunoista, portaista, parvekekaiteista sekä lvi- ja sähköurakasta sekä kirjoittelimme erinäisiä kirjeitä Joulupukille ja Itämaan tietäjille. Yhteyttä pidettiin myös tulevan timpurin kanssa ja jonkin verran pyöriteltiin sisustussuunnittelijan ideoiden herättämiä mietteitä.

Reissussa tuli katseltua ympäristöä rakennussilmälasien läpi. Meidän korkeaksi kauhisteltu pilariperustus kalpenee tämän rinnalla.

Voiko rakennusprojektista ottaa hatkat? 

Fuengirolan aurinko peittyi heti alkumetreillä maanrakennusurakan muotoisten pilvien taa. Tarjouskierros osoitti, että kustannusarviot olivat menneet pahasti metsään. Oli pakko miettiä vakavasti, miten jatketaan:

A) Hommataan 3-5 sivutoimista työpaikkaa.

B) Ostetaan peruukit ja sulaudutaan espanjalaiseen yhteiskuntaan.

C) Esitetään, ettei ole koskaan kuultukaan koko Hublininrannasta.

Päädyimme kääntämään kaikki kivet suunnitelmistamme ja etsimään mahdollisia säästökohteita. Tarkoitus kun on (kuten varmaan kaikilla), ettei budjetti pääsisi liiaksi pullistelemaan. MRU-urakkaneuvottelut ja yhteiset päätökset sen suhteen vaativat etäkokouksiin osallistumista, mutta eteenpäin päästiin niin kuin mummo lumes...hiekassa.

Mitähän jälkiä reissu tuo sisustukseen? Jos mikään ei rajoittaisi, tulisi marmoria ja marokkolaista laattaa autokatokseenkin.

Uuden vuosikymmen puolella oli juhlavaa palata kotiin, kun jotain konkreettista oli viimeinkin tapahtunut. Puut oli kaadettu tontilta MRU:n (maanrakennusurakan) tieltä. 

Kotona.

Piakkoin kirjoittelemme tästä jo startanneesta MRU:sta. Luvassa myös pohdintoja muun muassa teemoista tulisijan valinta ja puulattiat vaiko eikö. Voit seurata Hublininrannan menoa Instagramissa ja Facebookissa.

¡Hasta Luego!

- Matti