Oman mukavuusalueen ulkopuolella - rakennustaidottoman rakentajan sujahtaminen raksalle

Nyt se on takana. Nimittäin ensimmäinen todellinen raksailuviikko, jota kesti vapun vuoksi kokonaista kolme päivää. Pehmeä lasku siis ja toistaiseksi tämä raksauntuvikko on vielä tohkeissaan ja odottaa malttamattomana maanantaiaamua, kun klo 7.00 taas pääsee timpurin apupoikana häärimään. Olo on niin kuin ekaluokkalaisella koulun alkaessa: täynnä intoa ja vähän pihalla kaikesta. Tässä kurkistus ensimmäiseen viikkoon totaalisesti oman mukavuusalueen ulkopuolella.


#Päivä-1
Alkuun sain tehtäväksi selvitellä yläkerran terassilta pihalle laskemaan suunniteltujen portaiden perustamista. Tämän puheluita, laskutoimituksia ja googlailua vaativan tehtävän ansioista pysyin ensimmäisen tunnin poissa jaloista ja timpurimme sai laittaa linjapukit ja käynnistellä työmaata.

Ekana päivänä laitettiin anturamuotit paikalleen ja meikäläinen pätki harjateräspötkylöitä ja väänteli niitä sovitusta kohdasta 90 asteen kulmaan. Opin myös kieputtelemaan surralankoja anturamuottien saumoihin ja muihin paikkoihin. Niin ja opin, mitä ovat surralangat: sellaisia tähtisädetikun näköisiä metallinpätkiä, jotka taitetaan ensin isokokoisen hiuspinnin muotoon ja sitten kieputetaan hammaslääkärin työvälinettä muistuttavalla koukulla kohteeseen.



#Päivä-2
Edellisenä päivänä paikalla käyneiden kaupungin paikanmerkkaajien ansiosta autokatoksemme oli siirtymäisillään 40cm etelään päin piirustuksista poiketen. Ennen valuhommia piti varmistaa oikea paikka ja kutsua paikalle hallinnanjakorajan määrittelevä mittamies. Niinhän siinä kävi, että kaupunginsetien merkkauksella autokatos olisi rakennettu osittain pihatien päälle hallinnanjakorajan väärälle puolelle. Ei ollut kuulema ensimmäinen kerta, kun kaupungin merkkaukset ei ihan natsaa.


Loppupäivä kului tiiviissä tahdissa valumuotteja viimeistellessä ja raudoituksia kriittisiin paikkoihin lisätessä. Surralangan kieputus sujui jo näppärästi yhden käden ranneliikkeellä. Deadlinena oli iltapäivä klo 14, jolloin paikalle kurvasi betoniauto ja anturiden valaminen alkoi. Betoniauto muistutti diplodocusta tai muuta vastaavaa pitkäkaulaista dinosaurusta kurotellessaan kauimpiin anturan nurkkiin. Timpuri tarttui dinosaurusta kaulasta ja otus alkoi oksentaa betonia muotteihin. Minä kuljin perässä ja tasoittelin lapiolla. Päivän päätteeksi taputeltiin tulevien pilarien paikkoihin vielä lisää harjaterästä töjöttämään ja siloteltiin betonia. Etenkin luiskankohdat olivat mielenkiintoista tasattavaa, kun betoni tuppasi valumaan rinnettä alaspäin.

#Päivä-3
Kolmas päivä oli fyysisesti raskain. Aloitin käyttämällä rälläkkää ensimmäistä kertaa elämässäni, kun anturamuottien reunat piti tasata. Kapistus painoi tuplasti enemmän kuin meidän lihavampi kissa ja siistiin sisätyöhön tottuneilla ranteilla oli kannattelemista. Taloomme tulee pilariperustus (josta myöhemmin oma postaus). Pilarit rakennetaan harkoista ja harkkoja tulee PALJON. Loput vappuaatostani kului mukavasti noita möhkäileitä kantaessa tulevien paikkojensa viereen muurausta odottamaan. Ja kävin minä vissiin syömässäkin jossain välissä.


Viikonlopulle sain listan tehtäviä. Vappupäivänä teimme perhepiknikin tontille ja jatkoimme harkkojen kantamista, purimme linjapukit, roudasimme sitä sun tätä ja söimme munkkeja. Lapset viihtyivät ensimmäistä kertaa tontilla mukisematta. Lienee ollut heillekin motivoivaa, kun lopultakin on tapahtunut jotain myös oman tulevan kodin kulmilla.

Kommentit

  1. Hauska lukea kokemuksia, kun omassakin talonrakennusvaiheessa on seuraavaksi tulossa harjateräksen asentaminen perustuksiin. Teillä on ainakin tontti kohdillaan ja upea järvimaisema. Tsemppiä sinnekin rakentamiseen - toivottavasti sujuu kivuttomasti ja olette lopputulokseen tyytyväisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä on kyllä inspiroivaa ja toisten kokemuksia voisi itsekin lueskella illat pitkät. Toivottavasti sielläkin saat nauttia mutkattomasta rakennusprojektista ja ennen kaikkea lopputuloksesta - sitten joskus!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit