Maakellari jämäharkoista

Talomme anturat oli hädin tuskin ehditty valaa, kun aloitin naapurien kyyläämisen. Ei ollut vielä sälekaihtimia, joiden raosta kuikkia, joten piti tyytyä vilkuilemaan vaivihkaa kaivurin varjoista. Naapurin tulevan kuistin alle oli ilmestynyt pieni bunkkeri. Olivat ryökäleet keksineet viritellä siihen maakellarin. Naapurikateus iski välittömästi. Meillekin oli saatava oma maakellari.

Ensiasuntomme oli 60-luvun kerrostalokämppä, jossa oli häkkivaraston lisäksi superepäekologinen sähköllä pöhisevä kylmäkellari. Kopit olivat lähinnä tyhjillään meidän ja parin seniorikansalaisen komeroita lukuunottamatta. Pois muutettuamme olemme kaihoisasti muistelleet tuota aikaamme ympäristörikollisina. Jääkaapissa kun ei kovin montaa hillopurkkia mahdu säilömään.

Talomme pohjoispäädyssä maanpinta laskee ja talon pääty seisoo parimetrisen tukimuurin ja nurkkapilarien päällä. Naapurin innoittamana kuulostelin itseäni viisaammilta (timpuri, valvoja, vastaavatyönjohtaj, vaimo jne.) voisiko tuota korkeaa tilaa hyödyntää. Kun kukaan ei tyrmännyt ajatusta, päätin raksaitsetuntoni noustua kohinalla pyöräyttää tukimuurin kupeeseen pienen hillokellarin. Hillot on tosin tällä hetkellä lopussa ja velkarahalla painellaan eteenpäin, mutta onneksi harkkoja jäi sen verran yli, että projekti ei kaatanut budjettia.


Kellarille oli siis jo kaksi seinää valmiina. Pari pätkää uutta anturaa piti valaa ja harkkoja latoa sitten seiniksi raudoitusten kera. Tarvittavan betonin määrä yllätti. Ylijääneistä harkoista suurin osa kun oli muottiharkkoja, jotka piti valaa täyteen. 25kilon betonisäkkejä kului lopulta 45kpl. Lisäksi kellarin kattoon meni kaksi säkkiä leca-soraa ja kaksi säkkiä betonia.


Koska talon alla kulkee vesijohto, pelasin varman päälle ja eristin kellarikopin sekä ulkoa että sisältä ja laitoin tuplaerroksen finkkua myös lattian alle. Koska tarkoitus ei ole säilöä luolassa juureksia, ei maakosteuden puuttuminen liene ongelma. Pääasia, että pysyy riittävän viileänä hilloille, mehuille ym. sadonkorjuutuotteille.

Mitoiltaan kellarimme on pieni (mutta niin on naapurillakin). Leveyttä on 120cm ja syvyyttä vähän reilu metri. Korkeutta on niin ikään metrikaksikymmentä. Sisälle pitää siis likipitäen kontata, mutta onneksi oviaukolta sopii kurottelemaan kahdelle sivulle tuleville hyllyille riittävän hyvin. Isolle kellerille ei ollut tarvetta. Korkeutta rajoitti se, että halusin pitää kellarin katon riittävän etäällä ja selkeästi erillään talon alapohjasta. Katon ja alapohjan väliin jaa 60cm ryömintätilaa.

Kellari odottaa vielä ovea (tuplana), hyllyjä sekä niitä hilloja. Toistaiseksi se on toiminut lasten leikkimökkinä iltaisin ja viikonloppuisin. Katon läpi virittelemäni poistoilmaputki on toiminut omien ja naapurin lasten välisenä yhteydenpitovälineenä. Sen läpi on kiva huutaa ja pudotella sepeliä kellariin.

Kommentit

Suositut tekstit