Sisäkaton valinta, käsittely ja lopputulos

*Yhteistyöpostaus Coloria Oy:n kanssa



Sisäkaton valinta

Katseet kattoon - tällä kertaa talon sisäpuolelle. Sisäkaton ajatellaan usein olevan vähemmän katseiden alla kuin seinien, mutta onhan se kokonaiskuvassa vahvasti läsnä. Onpahan mielensopukoihin ikuisesti piirtynyt lapsuuden mökin kellastuneiden mäntypaneelien tuijottelu sateen ropistessa kattoon.

Sisäkattoon on tarjolla niin perinteistä paneelia, haltexia, akustiikkalevyjä kuin mdf-levyä, roiskekattoa tai metallikattoa, kiiltävää tai rosoista... Ja sitten on rimakatto. Instagram tulvii toinen toistaan kauniimpia rimakattoja ja ihastelevia kommentteja. Aito puu on täydellisen kaunis katseenkohottaja. Budjettisyistä keikuimme kuitenkin ihan toisilla osastoilla, kunnes vastaan tuli valeurapaneeli. Tuo köyhän ja laiskan miehen rimakatto. Valinta oli selvä. 

Tosin sitten piti vielä valita:

-STS vai STP -profiili, eli teräväreunaisella vai pyöristetyllä uralla. STS. 

-Kuusi vai mänty? Koska hirsi on kuusta, valittiin sama kattoon.

-Käsitelty vai ei? Budjettisyistä ei. Minä ite.

-Uraleveys: 4mm, 6mm, 10mm vai jotain muuta? Luulin valitsevani 6mm, kunnes toimituslappunen raportoi STS-4 kuusipaneelista. No valitsevalle sattuu...

-Toimittaja: Lukuisia ehdokkaita, läheltä ja kaukaa. Meille valikoitu Puutoimi. 

Alunperin valeurapaneelia oli tarkoitus laittaa vain yleisiin tiloihin, mutta kukkaron nyörit höltyivät ja päätimme laittaa paneelia kaikkiin kodin tilohin, yhteensä noin 120 m2. Hinnaksi käsittelemättömälle paneelille saimme 1,35 euroa/metri ja käsittelyaineisiin kului noin 130 euroa. Sisäkatto lohkaisi siis budjettiimme noin 2550 euron loven. 

Valeurapaneelin käsittely

Seinät ovat olleet meilläkin kattoa enemmän mielessä ja sopivaa käsittelyä hirsipinnalle on testattu lukuisilla eri aineilla. Monen valvotun yön ja naapurien kanssa päät kenossa vietetyn päivän jälkeen päätimme, että hirsiseinämme tullaan lähiaikoina käsittelemään valkoisella Colorian Öljyvahalla, joka on myrkytön ja hengittävä tuote. Poikkeuksena muihin vahoihin, tämän päälle voi myöhemmin maalata. Sama tuote päätettiin valita myös sisäkattoon. 

Paneelien maalaus EI ollut mikään parin tunnin keikka, vaan pakettien availemiseen, telineille asetteluun, itse käsittelyyn ja kuivien paneelien kasaamiseen meni arviolta 50 tuntia (ks. video alta). Hiphei ja kiitos apuvoimille - ihan heti en ottaisi uusintaerää, vaikka näin kolmen pienen lapsen äidille homma meni pitkälti meditaatiosta. 

Colorian Öljyvaha saa meiltä täydet pisteet. Vaikka työvaiheita oli monta, vaha oli miellyttävää levittää, se ei haise eikä valu. Myyjältä saimme neuvon levittää vaha puuvillakankaalla. Vanha lakana toimi hyvin, mutta sattumalta testattu kuituliina vielä paremmin. Suositus sille siis. Me päädyimme testailujen jälkeen levittämään vahan ensin pensselillä kauttaaltaan paneelille (3,8 metriä). Seuraavaksi vedimme uran läpi laastilastan, jonka ympärille oli kietaistu kuituliina. Ihan joka kohtaan vahaa ei urassa ehkä mennyt, mutta en usko sen erottuvan raoista niin selvästi. Viimeiseksi sitten oli hankausvaihe, jossa liinalla kävimme paneelit vielä huolellisesti läpi. Tässä vaiheessa väri todella tasoittui. 

Vasemmalla käsittelemätön ja oikealla valkealla Coloria Öljyvahalla käsitelty valeurapaneeli STS-4

Vasemmalla käsittelemätön ja oikealla valkealla Coloria Öljyvahalla käsitelty valeurapaneeli STS-4

Emme halunneet paneeleista (saatikka seinistä) selvästi kuultokäsitellyn näköisiä mutta emme toisaalta toivo niiden vauhdikasta kellastumistakaan. Hakusessa oli puun (kuusen) alkuperäinen kauniin vaalea sävy. Testasin ensin valkoisen ja kirkkaan vahan sekoituksella (50:50), jolloin tulos oli hankauksen jälkeen aika optimi. Koska päätimme jättää paneelit käsittelemättä Tremaxilla (joka hidastaa kellastumista), jätin lopulta kirkkaan kokonaan pois ja käsittelin paneelit pelkällä valkoisella vahalla. Valmiissa valkoisessa sävyssä on valmiina UV-suoja (jota ei esimerkiksi sävytetyissä tai kirkkaassa olisi ollut). Tulos on näinkin todella luonnollinen. Coloria Öljyvahaa olisi voinut ohentaa myös vedellä, mutta ohentamatonta oli kyllä miellyttävämpi levittää.

Taitava timpurimme taikoi paneelit paikoilleen parissa päivässä ja vielä niin nätisti, ettei kattolistoja tarvita, mikä oli kaino toiveemme. Katto näyttää kellastuneita hirsiä vasten aika vaalealta, mutta on luonnossa täydellinen. 

Kattopaneelit asennettiin valtavirtaa vastaan ei-ikkunoiden suuntaisesti. Aika kiva meidän mielestä näinkin!

Käsittelytaktiikka hioutui pitkässä prosessissa tietenkin täydellisyyttä hipovaksi ja tässä vielä video työvaiheista: