Sisäseinien käsittely
*Yhteistyössä Coloria Oy:n kanssa
Taloomme tulee vain vähän sisäseiniä, koska halusimme jättää tilaan mahdollisimman paljon avaruutta. Lasten makuuhuoneet ovat pohjapiirrustuksessa varauksina ja ahtaudumme kaikki viisi nyt nukkumaan kahteen pieneen makkariin - sopu (ai mikä?) sijaa antaa... Huolimatta seinien vähyydestä, tuntuu ettei tässä paljon muuta ole viime viikkoina tehtykään kuin niitä seiniä. Joku voisi sanoa, että haukkasivat amatöörirakentajat liian ison palan, kun ilmoittivat, että itse tasoittavat ja maalaavat. Homma oli tosiaan elefantin kokoinen ja siinä missä fiksut tilaavat ammatilaisen tekemään ylitasoituksen, tarkanmarkanvartijat sää(s)tävät itse. Mutta ah, nyt se homma on done, check, mennyttämenoa ja niin edelleen.
Varjokuvataiteilija yössä, tasoitustyössä |
- Riittävästi tasoitetta. Kipsilevyjen väleihin laitettavilla teipeillä on haamutaipumuksia - ne vaan nousee näkyviin, vaikka mitä tekisi.
- Leveä lasta ja vedot alhaalta ylös.
- Noudata kuivausaikaa. Märän laastin hiomisesta jää vain rannut paperiin. Been there.
- Hiomatuki ja maski. Parin ekan hiomistunnin ajan puupalikan ympärille kääritty hiomapaperi ja "eihän tämä niin paljon pölyä kun alaspäin hioo" tuntuivat nerokkailta säästökohteilta. Eivät olleet.
- Karheus 100-150. Eipä arvannut amatööri, että pitää tämmmöistäkin hiomapaperimatematiikkaa päntätä. Jotenkin on vaan epäloogista tämä että mitä karheampi paperi niin sitä pienempi numero. Mihin saa valittaa?
- Rotkojen etsiminen työmaavalon avulla JOKA suunnasta. Ja silti niitä sitten maalipinnalta löytyy - ihme haamuporukkaa nämäkin.
- Tapetoi tai paneloi - oi miksi ei tehty tätä enempää!? Varsinkin eteisen sormipaneeliseinään ollaan erittäin tyytyväisiä. Pinnassa sama öljyvaha, mikä katossa ja hirsissä - ja ai että oli helppo homma. Tähän pintaan nämä kuopat istuu.
Tasoittaminen ja hiominen jää rakentamishistoriankirjoihin yhtenä inhokkihommana, eikä siitä sitten sen enempää. Maalaaminen sen sijaan oli ihan leppoisaa puuhaa ja siitä kiitokset tämän postauksen yhteistyötaholle Coloria Oy:lle. Halusimme hirsiseinien kaveriksi ehdottomasti muovittoman ja hengittävän maalin ja vaihtoehtoja tutkailtuamme päädyimme Colorian Greenline -maaleihin. Maalit ovat luonnonöljypohjaisia ja jopa antimikrobisia parantaen näin sisäilman laatua. Maalarille erityisen miellyttävää oli, että maalit ovat hajuttomia ja levittyvät hyvin - jopa näillä amatööreillä. Lisäksi välineiden pesu vedellä oli helppoa. Työvälineistä pitää mainita rajaaja, joka voitti aiemmat maalarinteippirajailut mennen tullen. Kympin satsaus tähän työvälineeseen oli joka sentin arvoinen.
Rajaaja (Kuva: k-rauta.fi) |
Rakennusprojektin loppuvaiheessa tuli tehtyä pari hutimaaliostostakin, kun "ei jaksa nyt säätää, otetaan vaikka tämä" kuultiin useamman kerran maalihyllyllä. Esimerkiksi Tikkurilan sävy Lepo on edelleen mielestämme kaunis, mutta eteiskäytävän pitkälle seinälle se oli jotenkin liian imelä. Mallilappu seinällä näytti huomattavasti vähemmän vihreältä. Ihan käyttämättä ei 10 litran Lepo -maalitonikka jäänyt, vaan maalasimme sillä lastenhuoneen seinät.
Perheen prinsessa sai valita pinkin sävynsä valtakuntaansa, muita värejä kun ei siellä maailman kolkassa värikartalla kasva. Keisarinna -sävy on hirren vieressä kaunis, samoin tämän satavuotiaan ovisöpöläisen, jonka tuunaamisesta lisää juttua myöhemmin.
Tikkurilan "Keisarinna" |
Lepo -sävyn korvasi eteiskäytävässä varsin neutraali "Merino", joka on nyt sitten myös se kotimme perusvaaleasävy.
Greenline Pohja- ja kattomaalin päälle levitettiin kaksi kerrosta sisustusmaalia - paitsi niille seinille, joissa pohjamaalin päälle tuli uusi tasoite ja uusi pohjamaali ja sitten seinämaali ja sitten kuitenkin uusi värisävy ja... Siellä se tela varmaan heiluu hamaan tulevaisuuteen - ehkä ne kuopatkin täyttyvät, kun kerrokset lisivät.
En oo varma haluunko ees tietää mitä ne teipit kipsilevysaumoissa on 😅 sekin jos on ees kerran nähnyt miten ammattilainen homman hoitaa ni auttais kovasti, mut lopputulos on pääasia 😉 t.maalari
VastaaPoista