Kaksikerroksinen koti: Keittiö ja olohuone yläkerrassa

Täydellistä pohjakuvaa on hiottu läpi projektin mutta nyt kun väliseinät ovat tukevasti pystyssä, täytynee todeta, ettei se enää tästä kummene. Rakentajat kuulevat usein, miten mahtavaa se on, kun uutta tehdessä saa juuri sitä mitä haluaa. No kun EI saa. Tai ehkä saisi, jos rajoittimena ei olisi joku pikku juttu kuten a) raha, b) tontti, c) aika, d) rakennusmääräykset ja pykälät e) piinkova puoliso, f) oma alati muuttuva mieli ja g) suunnittelijan, timpurin ja kaikkien muiden taitamattomuus tehdä pilvilinnoja: ai miksei ole mahdollista saada 120 neliön taloon viittä tilavaa makuuhuonetta, avaraa sisääntuloaulaa, kylpyläosastoa, uimahallia, golfkenttää ja sisäpuutarhaa - tyhmää!!

Meillä ensimmäinen rajoite täydellisen pohjakuvan metsästyksessä oli se, että neliöt täytyi sijoittaa kahteen tasoon. Hyvästi unelmalle yhdestä tasosta, helposta imuroinnista ja mahdollisuudelle liikkua ryömien keittiön, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen väliä. Tervetuloa päivittäinen porrastreeni ja jatkuva ravaaminen kerrosten välillä, kun teepussinpuristin onkin siellä portaiden toisessa päässä sekä tietysti elämää halkova kauhu, kun pienet jalat juoksevat hippaa portaikossa. Kaksikerroksisuuden hyviksi puoliksi olemme päättäneet nähdä elämän äänten jakautumisen kahteen tasoon (tätä haavetta vahvistamaan välipohjaan laitettiin Huntonin hyvin ääntä eristävää puukuitueristettä) ja mahdollisuuden päivittäiseen porrastreeniin - eiks nuo julkiset liikuntahommat ole nyt tähän maailman aikaan muutenkin aika out?

Kotikuntosalin väliaikaiset portaat. 

Tätä porrastreenimahdollisuutta tehostaaksemme olemme monien yllätyksesi päättäneet asemoida elämän eli keittiön ja oleskelutilat yläkertaan. Porrastreeni saa näin arkeapiristävää lisätehoa, kun portaita ravataan viisi Lidlin kassia kainalossa. Tätä samaa kiinteistövälittäjien kauhua toteuttavat myös kaksi muuta Hublininrannan rohkeaa rakentajaa. Miksikö? No, ensinnäkin: näitä koteja rakennetaan itselle, ei myyntiin (sori vaan te myyntihammas kolottaen perään kyselleet lkv:t).

Koska elämä on yläkerrassa, pitää sinne päästä suoraan ulkoakin. Lisää portaita siis.

Myös näitä asioita me puntaroimme, kun päätimme pistää reisilihakset koville:

Yläkertaelämän plussat ja miinukset

+ Paremmat näkymät korkeammalta

+ Oleskelutilojen isot ikkunat saavuttavat yläkerrassa vähemmän katseita ohikulkijoilta

+ Korotettu sisäkatto oleskelutiloissa

+ Eteinen ja maantasoon haluttu kodari eivät lohkaise neliöitä oleskelutiloista (makkareista kyllä, postaus minimakkareista on the way...)

- Jos menee jalka katki, tämä ratkaisu ON hankala.

- Vanhenevat polvivaivaiset sukulaiset eivät kiittele. Kahvittelut jouduttaneen hoitamaan makkarikaaoskerroksessa (ks. alta)

-Vieraat joutuvat sisään tullessaan näkemään (vilaukselta) mahdollisen (ei siis ollenkaan todennäköisen) makkarikerroksen kaaoksen, kun se toisinpäin ratkaisussa olisi saatu piilotettu yläkertaan

(- Joku voisi laskea kauppakassien roudaamisen tähän miinukseksi, mutta me jalot atleetit emme tietenkään niin tee)

Yläkerran korotettu sisäkatto. Ja sotku. 

Näin on nyt päätetty ja käyttökokemuksia (ja kuvia ylitreenatuista jalkalihaksista) tarjolla sitten vuoden lopulla. Stay tuned .

Yläkerran näkymien ääressä voi tehdä vaikka kyykkyä.